MERISUOLA LÄÄKETIETEESSÄ

Lääkärit ja ravitsemusterapeutit paasaavat suolasta ja sen haitoista. Mutta entäpä merisuola? Pitäisikö meidän myös hankkiutua eroon merisuolan käytöstä? Tehdäänpä kirjallisuuskatsaus aiheeseen.

Suola sydän- ja verisuonitaudeissa

Cook ja kollegat raportoivat ruokavaliossa olevan natriumin vähentämisen pitkäaikaisvaikutuksista ihmisillä, jotka osallistuivat kontrolloituun satunnaistettuun korkean verenpaineen ennaltaehkäisytutkimukseen. Yli 3000 osallistujaa, joilla ei ollut korkeaa verenpainetta satunnaistettiin vähentämään natriumin saantia 18 kuukaudeksi, 36-48 kuukaudeksi tai kontrolliryhmään. Natriumin saantia vähennettiin 44 millimooliin päivässä ja 33 millimooliin päivässä (eli noin 2.6 grammaan ja noin 2.0 grammaan ruokasuolaa päivässä vastaavasti). Tulokset osoittivat että ihmisillä, jotka olivat jommassa kummassa natrium-rajoitteisessa ryhmässä, oli 30% pienempi sydän- ja verisuonitautien ilmenemismäärä seuraavan 10-15 vuoden aikana riippumatta sukupuolesta, etnisestä taustasta, iästä, kehon painosta ja verenpaineesta. Hyödyt ylittävät myös viimeaikaisen meta-analyysin arviot. Cookin ja kollegoiden tutkimus on ensimmäinen, joka osoittaa ruokavalion ruokasuolan rajoittamisen hyödyt sydän- ja verisuonitaudeissa satunnaistetussa kokeessa. (Cappuccio, 2007)

Meidän pitäisi siis vähentää natriumin saantia vähentämällä ruokasuolan (natriumkloridin) määrää ruokavaliossa. Entäpä sitten merisuola?

Merisuolan sisältö

Seitsemän erimerkkistä merisuolaa liuotettiin veteen, jotta saatiin 30 g/l liuos, jonka ominaisuuksia seurattiin 96 tunnin ajan. Merivesi sisälsi 1350 mg/l Mg, 400 mg/l Ca, 380 mg/l K ja 885 mg/l S, kun taas 30 g/l merisuolavesiliuos sisälsi 1157 mg/l Mg, 343 mg/l Ca, 326 mg/l K ja 759 mg/l S. Kaikkien merisuolavesien pH-arvot pysyivät 8.0 ja 8.9 välillä 96 mittausjakson aikana. Meriveden pH 8.0 oli alhaisin kaikista näytteistä. (Bielmyer et al., 2004)

Kuolleen meren merisuolan suurimmat pitoisuudet ovat: H2O 37.5%, MgCl2 32.2%, KCl 24.5%, CaCl2 6.2% ja NaCl 5.6%. (Halevy et al., 1997) Kuolleen meren merisuolan sisältämät hivenaineet ovat ppm yksikköinä: bromi (Br) 3500, rubidium (Rb) 250, rauta (Fe) 20.3, strontium (Sr) 15.3, alumiini (Al) 3.7, boori (B) 2.6, mangaani (Mn) 2.3, litium (Li) 1.0, barium (Ba) 0.59, sinkki (Zn) 0.5, nikkeli (Ni) 0.16, lyijy (Pb) <0.15, kupari (Cu) 0.06, kromi (Cr) 0.05, kadmium (Cd) 0.03 ja vanadium (V) <0.03. (Halevy et al., 2001)

Käyttämällä spektrografista analyysiä Dahl & Heine (1961) määrittivät erään merisuolan koostumuksen: klooria 48.2%, natriumia 28.1%, magnesiumia 3.0%, kalsiumia 2.0, kaliumia 1.0%, strontiumia 1000 ppm, kuparia 500 ppm, zirkoniumia 300 ppm, piitä 300 ppm, tinaa 300 ppm, rautaa 100-200 ppm, molybdeeniä 100 ppm, nikkeliä 80-100 ppm, mangaania 50-100 ppm, litiumia 50 ppm, fosforia <5 ppm, fluoria <5 ppm ja jodia <5 ppm. Trace Elements Corporation yrityksen analyysin mukaan merisuola sisältää myös hiiltä, rikkiä, bromia, booria, alumiinia, rubidiumia, bariumia, typpeä, arsenikkia, sinkkiä, lyijyä, seleeniä, kobolttia, cesiumia, uraania, toriumia, hopeaa, vanadiumia, lanthanumia, yttriumia, skandiumia, elohopeaa ja kultaa. (Dahl & Heine, 1961)

Merisuolahoitomenetelmät

Halevy et al. (1997) on todistanut, että Kuolleen meren merisuolalla on merkittävä vaikutus joidenkin iho-ongelmien vähentämisessä. (Abu-Jdayil et al., 2004)

Kolmekymmentä psoriasista sairastavaa potilasta, joiden ihon pinta-alasta yli 15%:ssa oli psoriasisoireita, osallistuivat kontrolloituun kaksoissokkotutkimukseen. Hoito koostui kerran päivässä tehtävästä 20 minuutin suolavesikylvystä 35 Celsius-asteessa kolmen viikon ajan joko Kuolleen meren merisuolassa tai normaalisuolassa. Oireiden keskimääräinen väheneminen oli suurempaa Kuolleen meren merisuolalla hoidettavilla (43.6%) kuin normaalisuolalla hoidettavilla (24%) kuukausi hoitojakson lopettamisen jälkeen. (Halevy et al., 1997)

Verestä mitattiin yhdentoista hivenaineen pitoisuudet 23 psoriaatikolta, jotka osallistuivat kontrolloituun kaksoissokkotutkimukseen, jossa psoriaatikot kylpivät lämpimässä mineraalivedessä. Mineraalivedessä oli joko Kuolleen meren merisuolaa tai normaalisuolaa. Kolmetoista vapaaehtoista toimivat kontrolliryhmänä. Ennen hoitojaksoa mitatut boorin, kadmiumin, litiumin ja rubidiumin tasot olivat merkittävästi alhaisempia psoriaatikoilla kuin kontrolliryhmällä, kun taas mangaanipitoisuus oli merkittävästi suurempi psoriaatikoilla verrattuna kontrolliryhmään. Kuolleen meren merisuolavedessä kylpeminen johti mangaanipitoisuuksien laskuun, kun taas normaalisuolavedessä kylpeminen ei vaikuttanut lainkaan mangaanipitoisuuksiin. (Halevy et al., 2001)

Boorin rooli on epäselvä. Kadmium, karsinogeeninen metalli, joka osallistuu geenien säätelyyn ja solujen väliseen signalointiin, voi vaikuttaa psoriasiksen ilmentymiseen. Psoriaatikkojen alhainen rubidiumpitoisuus on yhdistetty myös keratinosyyttejen liialliseen lisääntymiseen, jota on havaittu kolmellatoista paksusuolen syöpää sairastavalla verrattuna kymmeneen kontrollihenkilöön. (Halevy et al., 2001)

Kuolleessa meressä (jossa on suuri määrä mineraaleja) kylpemisellä ja lämpimissä mineraalivesissä kylpemisellä on havaittu olevan hyödyllinen vaikutus ihotauteihin ja reumaan vaikkakaan vaikutusmekanismeja ei tarkkaan tunneta. Yksi mahdollisuus on, että psoriaatikkojen iho läpäisee helpommin Kuolleen meren mineraalit, koska neljän ionin, bromin, rubidiumin, kalsiumin ja sinkin pitoisuudet nousevat neljän viikon päivittäisten kylpemisten seurauksena. Edelleen on osoitettu, että Kuolleen meren mineraaleilla (magnesium- ja kaliumioneilla) on erityinen salpaamiskapasiteetti kontrolloimattoman psoriaattisen ihokerroksen lisääntymisen pysäyttämiseksi kudosviljelmissä. (Halevy et al., 2001)

Hypertoninen nenähuuhtelu on hoitomuoto, jossa nenäontelot huuhdellaan suolaliuoksella nenän sisärakenteita pesemällä. Satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen koehenkilöiden pyydettiin huuhtelemaan nenä molemmista sieraimista päivittäin kuuden kuukauden ajan nenän huuhtelukupilla, jossa oli 150 millilitraa 2.0% suolaliuosta ruokasoodalla puskuroituna (1 teelusikallinen säilöntäsuolaa, puoli teelusikallinen ruokasoodaa ja puoli litraa vettä). Koe osoitti, että nenähuuhtelu vähensi nenän sivuonteloiden oireita ja nenälääkkeiden käyttöä. Koehenkilöt raportoivat vähemmän kahden viikon pituisia nenäonteloihin liittyviä oireita, nenän tukkoisuutta, nenäalueen päänsärkyä, kasvojen alueen kipuja ja käyttivät vähemmän antibiootteja ja nenäsuihkeita. (Rabago et al., 2002)

Merisuolan kulutusmäärät eläimillä

Lääketiede ei näytä tuntevan kovinkaan hyvin merisuolaa tai sen vaikutuksia. Olisiko syytä kenties tutkia aihetta lisää? Elefantit painavat 2250-6000 kiloa (wiki.answers.com/Q/What_is_the_average_weight_of_an_elephant), syövät 100 g suolaa päivässä ja voivat syödä suolaluolista seinämateriaalia 20 kiloa päivässä (animal.discovery.com/fansites/wildkingdom/cave_elephants/interactive/interactive.html). Eiköhän meidänkin ole parempi elää kuin muut eläimet ja pitää merisuola ruokavaliossa.

Viitteet

Abu-Jdayil, Mohameed, Sa’id & Snobar (2004). Rheological Characterization of Hair Shampoo in the Presence of Dead Sea Salt, International Journal of Cosmetic Science 26, pp. 19-29.

Bielmyer, Klaine, Tomasso & Arnold (2004). Changes in Water Quality After Addition of Sea Salts to Fresh Water: Implications During Toxicity Testing, Chemosphere 57, pp. 1707-1711.

Cappuccio (2007). Salt and Cardiovascular Disease –Legislation to Cut Levels of Salt in Processed Food is Necessary and Justified, British Medical Journal 334, pp. 859-860.

Dahl & Heine (1961). Effects of Chronic Excess Salt Feeding –Enhanced Hypertensogenic Effect of Sea Salt Over Sodium Chloride, Journal of Experimental Medicine 113(6), pp. 1067-1076.

Halevy, Giryes, Friger, Grossman, Karpas, Sarov & Sukenik (2001).  The Role of Trace Elements in Psoriatic Patients Undergoing Balneotherapy with Dead Sea Bath Salt, Israel Medical Association Journal 3, pp. 828-832.

Halevy, Giryes, Friger & Sukenik (1997). Dead Sea Bath Salt for the Treatment of Psoriasis Vulgaris: a Double-blind Controlled Study, Journal of the European Academy of Dermatology and Venereology 9, pp. 237-242.

Rabago, Zgierska, Mundt, Barrett, Bobula & Maberry (2002). Efficacy of Daily Hypertonic Saline Nasal Irrigation Among Patients with Sinusitis: A Randomized Controlled Trial, Journal of Family Practice 51, pp. 1049-1055.

Linkit

Tutkimustuloksia suolan käytön rajoittamisesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *